torstai 27. lokakuuta 2011

Huriseva vastaanottokomitea

Töistä kotiin tullessa, keittiön ikkunassa minua odottaa valkoinen karvanaama. Kun käännän avainta lukossa, voin kuulla, kuinka tämä karvainen kotiintulovahti tömähtää keittiön lattialle ja suuntaa kohti eteistä. Onneksi on olemassa tuulikaappi, sillä asuessamme kerrostalossa, täytyi aina sulloa laukuilla ja kasseilla kissoja pois ovenraosta.

Kenkien riisumisen jälkeen avaan tuulikaapin oven, ja Heron sujahtaa samalla tarkistamaan, tuliko mukana vieraita tai mahdollisesti mörköjä.

Toisinaan Heronin houkutteleminen pois tuulikaapista voi kestää melkoisen kauan. Kenkiin on tarttunut kaikenlaisia mukavia tuoksuja.

 -Selvästi on kävelty taas pitserian ja leipomon ohi kotimatkalla, tuumaa Heron.

Kun saan tuulikaapin oven vihdoin suljettua, siirryn keittiöön  ja yritän olla kompastumatta jaloissa pyöriviin nälkäisiin otuksiin.

-Ruokaa, ruokaa, ruokaaaaaa! säestää kuoro.

Adela on jo tässä vaiheessa hypännyt keittiön "tasolle" odottamaan täydennystä ruokakuppiinsa. Toisinaan minua painostetaan nopeampaan ruokatarjoiluun hyppäämällä niskaan. Ruokakupin täyttäminen on varsin mukavaa puuhaa, kun viisikiloinen huriseva pötkylä makaa hartialämmittimenä. Vaikka kotimatka onkin ollut melko syksyinen ja viileä, arvostaisin kuitenkin kevyempää lämmitintä.

 
 Purkkiruuan saan tyhjentää rauhassa lautaselle, sillä meillä opittu, että tietyissä tilanteissa ei tulla pöydille säheltämään. Kuivamuona onkin sitten  ihan toinen tarina.

Hurinaattorit saavat lopulta(meni ainaki 5min.!!!) ruokansa, ja jäävät tyytyväisinä ja hiljaisina nauttimaan ateriansa.

-Jos saisin valita, en kyllä tässä ravintolassa enää söisi, vitsailee Heron.
-Jep, ihmeen hidasta toimintaa,  Adela naurahtaa.

tiistai 25. lokakuuta 2011

Ahmatismia ja laatikkoahdistusta

Tänään Adela ja Heron saivat päivälliseksi pienen purkillisen Applawsin tonnikalaa.
Kului n. 5 minuuttia, ja kuulin keittiöstä yökkäilyn ääniä. Heron oli oksentanut juuri syömänsä ruuan ruokakupin eteen.
Oksennusta oli juurikin suurinpiirtein ruokapurkillisen verran, joten Adela oli ilmeisesti vain vähän maistellut, ja antanut Heronin sitten syödä loppuun, huonoin tuloksin. Ahmatilla on kakkainen loppu.

Tyynyvuoren kuningatar.
 Adela järjesti itsensä  tänään kiipeliin, kun halusi ängetä linavaatelaatikkoon. Siirtyminen alempaan vetolaatikkoon ylemmän vetolaatikon kautta, ei onnistunutkaan tavalliseen tapaan, vaan Adela jäi kynnestään kiinni pussilakanoihin ja itki laatikossa hätääntyneenä. Neitonen sai kuitenkin pussilakanaotteensa irroitettua ja paniikkitilanne oli ohi jo ennen kuin pääsin omine käsineni laatikkoon auttamaan.

lauantai 22. lokakuuta 2011

Harjaus tekee nautinnon

Naukulan mamman lahjoittama kuminen harja on hyväksytty meillä oikein mainiosti.
Toissapäiväinen harjaustuokio sai Adelassa aikaan oikein varpaiden kipristely ja "leipomisreaktion".


keskiviikko 12. lokakuuta 2011

Naukulasta

Eiliseltä Naukulan vierailulta sain mukaani Adelalle ja Heronille kumisen harjan, sekä pari lottopalloa, joilla sitten arvotaan, kumpi palvelusväen jäsenistä hermostuu pomppiviin palloihin ja nousee keskellä yötä keräämään pallot kaappiin parempaan turvaan.

 Eilisillan vauhdikkaassa lottoarvonnassa ei tullut yhtään kaikki oikein tulosta.
 
"Jos kerran kissaa haluat kuvata niin kuvaa mua äläkä jotain kumikissaa!"


P.s. Kiitos Naukulan Mammalle teestä ja mukavasta seurasta.

maanantai 10. lokakuuta 2011

Rakas Wilma

Meillä on sinua ikävä.

Wilman poismeno on koskettanut minua suuresti. Ei sitä helposti uskoisi, kuinka sydämellä blogiystäviin kiintyy. Kun minulla on surullinen olo, minä piirrän tai maalaan. Tänään tartuin heti aamusta siveltimeen ja maalasin.  Lämpimät halaukset Naukulan Mammalle ja Helmille.

keskiviikko 5. lokakuuta 2011

Nurinpäin

Joskus käy peseytyessä hupsusti, ja korva unohtuu nurinpäin.



Onko muita yhtä huonomuistisia kanssakissoja?

sunnuntai 2. lokakuuta 2011

Okei, me tunnustetaan

Lulu, Lea ja Lotta lähettivät meille ilahduttavan tunnustuksen, joten kiitos siitä :)


Tunnustuksen saajan pitää:
1. Kiittää tunnustuksen antajaa.
2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle.
3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta.
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään.

Me jaetaan nyt nämä sitten puoliksi Adelan ja Heronin kesken, ettei tarvi niin hirmuisen montaa faktaa keksiä, ja voi toki olla että osa näistäkin faktoista on tullut ilmi jo aikaisemmin blogissa :)


Neljä asiaa Adelasta:
1. Nälkäisenä Adela nuolee kaikkea. Kirjankansia, muovipusseja ja seiniä. (Jos joku keksii tälle selityksen niin saa ihmeessä kertoa.)
2. Talviaikaan Adela kömpii usein öisin viereeni peiton alle nukkumaan.
3. Adela lepäilee mielellään vinyylisoittimen päällä. Onneksi siinä on pölykansi :D
4. Työhuoneeni toimii myös Adelan "omana huoneena". Adela viettää siellä suurimman osan ajastaan puoliparvella makoillen.

Neljä asiaa Heronista:
1. Kun Heron hyppää keittiön tasolle ruuanvalmistuksen aikana, se täristää häntäänsä hulvattomasti.
2. Heron inhoaa hiilihapollisia juomia. Aina kun limupullo avataan, se juoksee karkuun.
3. Heron pissaa hiekkalaatikkoon usein niin, että sen pää ja etutassut ovat laatikon ulkopuolella.
4. Heron kynsii toisinaan olohuoneen sohvaa. Kun sitä kieltää, se alkaa esittää että olisi ollut muuten vaan nojailemassa sohvan käsinojaan, ei tietenkään repimässä mitään! :)


Me jaetaan tunnustus eteenpäin kahdeksalle karvaiselle, eli Friedelle ja FigolleHerra Reino Töppöselle ja Hani Kiisseli Pömppäkarvalle, Cisulle ja Totolle , Kollolle ja Minnille.